On maanantai-ilta ja istut sohvalla puhelin kädessä. Päivä on ollut täynnä palavereita, viestejä, askelia, päätöksiä. Silti takaraivossa jyskyttää ajatus, että et tehnyt tarpeeksi. Että olisit voinut juosta kovempaa, tehdä paremmin, olla jotenkin enemmän kuin olit.
Kun elämä muuttuu projektiksi
Nykyään melkein kaikelle on mittari. Askeleet, sykeminuutit, kalorit, työtunnit, palautuminen, ruutuaika. Arki alkaa muistuttaa Excel-taulukkoa, jossa jokainen rivi kertoo, oletko onnistunut vai epäonnistunut siinä, miten elät.
Silloin elämä alkaa tuntua projektilta, jota pitää johtaa. Eikä enää elämältä, jota saa kokea. Huomaat seuraavasi enemmän numeroita kuin omaa oloa. Tarkistat kellosta, onko syke “oikea”, sen sijaan että kysyisit itseltäsi: miltä minusta oikeasti tuntuu.
Kun elämästä tulee projekti, sinä muutut sen työntekijäksi. Silloin on vaikea levätä, nauttia tai pysähtyä. Kaikki alkaa näyttää siltä, että se pitäisi jotenkin ansaita.
Suoritusajattelu hiipii salaa kaikkialle
Suorittaminen ei näy vain työssä tai liikunnassa. Se hiipii ruokailuun, ihmissuhteisiin, harrastuksiin, jopa palautumiseen. Yhtäkkiä mietit, onko tämä iltalenkki tarpeeksi pitkä, tämä ruoka tarpeeksi terveellistä, tämä hetki tarpeeksi hyödyllinen.
Saatat huomata ajattelevasi, että syöt väärin, liikut väärin ja lepääkin väärin. Silloinkin kun istut sohvalla ja katsot sarjaa, pää sisälläsi arvioi, onko tämä nyt turhaa. Oletko “tuhlannut” illan, kun et tehnyt jotain kehittävää.
Kun kaikki muuttuu suoritukseksi, mikään ei riitä. Et ole tyytyväinen edes silloin, kun olet tehnyt koko listan. Sillä heti seuraavaksi mieli tekee uuden listan. Uudet tavoitteet, uudet vaatimukset, uusi standardi, johon pitäisi yltää.
Elämä ei ole urakka jonka lopussa taputetaan
Elämä ei ole projekti, jonka voi hoitaa alta pois. Se ei ole urakka, jonka jälkeen joku tulee kiittämään ja antamaan arvosanan. Elämä ei ole koe, josta saa pisteitä, kun on ollut tarpeeksi tehokas, kurinalainen tai hyvin valmistautunut.
Elämä on sarja hetkiä, joissa olet mukana tai et ole. Aamukahvi, jonka juot ajatuksissasi sähköposteille, tai kahvi, jonka aikana huomaat, että se maistuu oikeasti hyvältä. Kävely, jonka aikana tarkistat viestejä, tai kävely, jolloin huomaat, että tänään tuulee eri tavalla kuin eilen.
Tarkoitus ei ole onnistua elämään “oikein”. Tarkoitus on elää. Kokea. Tuntea. Olla läsnä myös niissä hetkissä, joissa et suoriudu mistään. Huomata, että olet elossa ilman, että sinun pitää koko ajan todistaa arvoasi tekemisellä.
Mitä tapahtuu kun et yritä koko ajan maksimoida
Kun et yritä tehdä jokaisesta päivästä tehokasta, alkaa tapahtua kummallisia asioita. Huomaat hetkiä, joita et ole ennen nähnyt. Ehdit jutella hetken enemmän, pysähtyä, huomata, että jokin asia ilahduttaa sinua ilman että se näkyy missään käyrässä tai sovelluksessa.
Kun yksi hetki päivässä ei ole suoritus, hengitys vahvistuu. Et ehkä hengitä kirjaimellisesti syvempään, mutta sisäinen puristus helpottaa. Huomaat, että lepo ei vie sinua taaksepäin. Että tauko ei tee sinusta heikompaa vaan palauttaa sinut ihmisenä paikalleen.
Silloin muutkin valinnat alkavat rauhoittua. Ruoka ei ole testi, liikunta ei ole rangaistus, nukkuminen ei ole asia, jossa voi epäonnistua. Ne ovat osa elämää, eivät elämän mittatikkuja. Sinä et ole projekti, jota pitää optimoida, vaan ihminen, joka tarvitsee rytmiä, vaihtelua ja hengähdyksiä.
Tee tämä tänään: yksi hetki ilman tavoitetta
Et tarvitse tälle päivälle uutta ohjelmaa tai listaa. Tarvitset yhden hetken, joka ei ole suoritus. Päätä nyt, mikä se hetki on. Ei huomenna, vaan tänään.
Valitse jokin arjen kohta, joka tulee joka tapauksessa: kahvihetki, suihku, hampaiden pesu, lyhyt kävely, bussimatka, iltapala. Tee siitä tämän päivän ei-suoritus. Tämä tarkoittaa kahta asiaa: et mittaa sitä, etkä yritä tehdä siitä mahdollisimman hyödyllistä.
Konkreettinen teko tälle päivälle: kun seuraavan kerran juot tai syöt jotain, keskity siihen hetkeen ilman puhelinta, ilman tehtävälistaa, ilman arviointia. Maista, miltä ruoka tai juoma oikeasti maistuu. Tunne, miten keho reagoi. Sitten jatka päivääsi. Siinä on tämän päivän harjoitus. Se riittää.