PYÖRITTÄÄKÖ SYÖMINEN MIELTÄ???

PYÖRITTÄÄKÖ SYÖMINEN MIELTÄ?

Pyörittääkö syöminen mieltä?

Ajatteletko koko ajan ruokaa?

Tämä on sellainen aihe, josta nyt haluan kirjoittaa.

Jos siis tunnistat ja tunnustat, että kyllä, syöminen pyörittää mieltä, niin suosittelen sinua lukemaan tämän loppuun.

Missä vika jos syöminen pyörittää jatkuvasti mieltä?

Syöminen voi pyörittää mieltä silloin kun haluaisit laihtua, etkä oikein tiedä kuinka sen kanssa pitäisi toimia tai kuinka aloittaa laihduttaminen.

Tai olet jo epätoivoisesti yrittänyt kaikki keinot saavuttamatta kuitenkaan sellaisia tuloksia, joita olisit halunnut.

Kun ruoka alkaa pyörittää mieltä. Silloin pitää pysähtyä ja tarkastella omaa syömiskäyttäytymistä. Pitää pysähtyä ja tutkia, että miksi se syöminen oikeasti pyörittää mieltä koko ajan. Kun syöminen pyörittää mieltä jatkuvasti, niin voin omasta kokemuksesta kertoa, että se on pidemmän päälle tosi raskasta ja kohta sitä huomaa olevansa niin isossa umpikujassa sen asian kanssa, ettei siitä ole ulospääsyä.

Nälkä on sellainen, joka aiheuttaa ruuan miettimistä. Kun tulee nälkä, niin sitä automaattisesti alkaa miettimään, että mitä sitä seuraavaksi söisi. Se on ihan normaalia, mutta jos koko ajan on nälässä, niin silloin se ruoka pyörittää mieltä, sillä jos keho ei ole kylläinen, niin ei ole kyllä mielikään ja silloin se ruoka on mielessä koko ajan. Tai jos sulla on jotain kiellettyä, jota et saa syödä, niin varmasti se kielletty ruoka alkaa pyörimään mielessä ja sitä alkaa haluamaan vielä enemmän, vaikka ei edes tykkäisi siitä.

Mä voin kertoa esimerkin.
Silloin kun mä yritin epätoivoisesti laihduttaa, niin söin tosi vähän aamulla, en ollenkaan ja lounasaikaan meni joku kevyt salaatti. Ajattelin, että nyt kun syön näin vähän päivällä, niin varmasti laihdun. No, kuinka siinä sitten lopulta kävi. Mun päässä ei pyörinyt mikään muu kuin ruoka. Mä oikeen herkuttelin ajatuksella, että miltä mikäkin ruoka maistuu ja mässäilin ajatuksella, että kun saan syödä taas, niin silloin syön kaikkea hyvää jonka olin itseltäni aikaisemmin kieltänyt. Jo työpäivän jälkeen oli tilanne se, että kävin hakemassa kaupasta kassillisen herkkuja ja kaikkea epämääräistä ruokaa ja kotiin päästyäni ahmin hetkessä itseni ähkyyn ja arvatkaa vaan kuinka paha mieli siitä tuli ja itsesyytöksien määrä joka oli ihan hirveä tunnetila. Mun syöminen riistäytyi todellakin käsistä ja se oli sairaalloista ja mä kärsin vuosikausia bulimiasta ja ahmin ja oksentelin rajusti. Niin rajusti, että makasin illalla vessan lattialla, kun en enään jaksanut edes nousta ylös sieltä.

Voi olla niin, että sä oot samassa tilassa ilman varsinaista ahmimista ja oksentelua, mutta sama mekanismi on siinä vaikka ei ahmisi ja oksentaisi. Kun keho on nälkäinen, niin jossain kohtaa päivää sitä tulee valtavan iso syömisen tarve ja silloin yleensä normaali annos ruokaa ei riitä vaan koko ilta menee syödessä kaikenlaisia ihania ruokia. Sitten kun illalla tajuaa vatsa vähän liian täynnä, ettei se päivä mennytkään ihan niin kuin oli aamulla suunnitellut ja morkkis on aivan valtava. Mitä tapahtuu kun tulee seuraava päivä? No se sama kaava toistuu. Tänään mä onnistun, kunnes taas tulee ilta ja huomaan, että samassa jamassa ollaan edelleen. Tämä on sellainen asia, että se ei itsestään korjaannu, vaan se pitää korjata. Pitää haluta pois tuosta oravanpyörästä.

Mun omaan toipumiseen kuului ammattiapu ja kun ymmärsin lopettaa laihduttamisen ja aloittaa syömään kunnolla ja riittävästi. Piti opetella, että aamu alkaa riittävällä ja ravitsevalla aamupalalla ja syöminen on riittävää ja säännöllistä pitkin päivää. Se vasta kovaa hommaa olikin ja vaikeaa. Vasta sen jälkeen pääsin eroon siitä, että ruoka ei enään pyörittänyt mieltä niin voimakkaasti.

Sulla ei tarvitse olle mitään syömiseen liittyvää sairautta tai diagnoosia. Jos syöminen pyörittää sun mieltä kohtuuttoman paljon, niin silloin tiedät että jokin on pielessä.

Suosittelen tarkastelemaan asiaa ja jos vähänkin tuntuu siltä, että tarvitset apua sen kanssa, niin ota yhteyttä. Laita viestiä mulle, niin katsotaan mitä asialle voi tehdä. Autan mielelläni. Tai jos se on tosi vaikea ja hävettävä juttu sulle, niin anna mulle jokin merkki, että osaan ottaa sinuun yhteyttä.

-Maisa