Miksi toisilla on “oikeus” kommentoida toisten syömisiä – ja miksi se ei oikeasti ole ok

Oon törmännyt tähän niin monta kertaa, että en enää pysy laskuissa. Ihmisillä tuntuu olevan jonkinlainen “oikeus” kommentoida toisten syömisiä. Se voi olla melkein mitä vaan: “Onpa sulla iso annos”, “miten sä voit syödä noin paljon ja oot noin pieni”, tai toisaalta “oho, otit vaan omenan, mikset syönyt kakkua muiden mukana?”. Oli kyse sitten runsaasta lautasesta tai kevyemmästä valinnasta, aina joku tuntuu tietävän paremmin, mitä sun pitäisi syödä.

Mistä tämä oikein kumpuaa? Miksi muiden ruokavalinnat kiinnostaa niin paljon, että niitä pitää ääneen arvostella? Mä uskon, että taustalla on paljon meidän kulttuuria. Ruokaa ja syömistä arvotetaan koko ajan. Toista kehutaan, kun hän syö “kevyesti” tai jättää jälkiruoan väliin. Toista ihmetellään, kun lautanen on reilumpi. Ja usein kommentit ei edes kerro mitään siitä ihmisestä, jota arvostellaan – vaan siitä, miten kommentoija itse ajattelee ruoasta ja omasta kehostaan.

Silti on selvää, että tällaiset kommentit voi satuttaa. Varsinkin silloin, jos taustalla on valmiiksi hankala suhde ruokaan tai omaan kroppaan. Mäkin muistan, miten paljon pahaa oloa se aiheutti, kun kuuli kerta toisensa jälkeen ihmettelyä siitä, miten voi syödä niin paljon. Ja samaan aikaan kummastelua siitä, jos teki jonkin “kevyemmän” valinnan. Ei voinut voittaa. Oli olo, että mitä tahansa tein, se oli jonkun mielestä väärin.

Ja tämä on just se syy, miksi mun mielestä muiden lautasten kommentointi ei koskaan ole ok. Ei me voida tietää, mitä kaikkea taustalla on. Me ei voida tietää, miten paljon energiaa toinen tarvitsee juuri silloin, tai mitä tarinaa hänen suhteensa ruokaan kantaa. Se, mikä toiselle on kevyt heitto, voi toiselle olla tosi haavoittavaa.

Totuus on, että jokainen saa syödä sen verran kuin tarvitsee ja juuri sitä, mikä tukee omaa oloa. Annoskoko tai ruokavalinta ei kerro ihmisen terveydestä tai hyvinvoinnista. Ja kaikkein tärkeintä: se ei kuulu muille.

Mä haluan sanoa sulle, jos oot joskus kokenut samaa – että sä et tarvitse muiden hyväksyntää sun syömiseen. Sä et tarvitse selityksiä, et perusteluja. Sun keho tietää, mitä se tarvitsee. Ja se riittää.

Pysyvä muutos syntyykin siitä, että alat kuunnella itseäsi enemmän ja muiden mielipiteitä vähemmän. Kun opit luottamaan siihen, että sun tapa syödä voi olla just sulle oikea, alkaa hiljalleen löytyä myös rauha ja vapaus.

Jos tää kolahti suhun ja oot kokenut samanlaista, niin haluan rohkaista sua aloittamaan lempeästi. Mun maksuton 7 päivän kurssi on hyvä paikka kokeilla, miltä tuntuu alkaa rakentaa muutosta ilman ulkopuolisten kommentteja tai tiukkoja sääntöjä. Ja jos kaipaat tukea pidemmälle, mun 12 kuukauden valmennuksessa mennään juuri tätä polkua – opetellaan kuuntelemaan itseä, ei muiden ääniä.

– Maisa