Juhannus – hetki pysähtyä ja kuulla, mitä oikeasti tarvitset

Juhannus. Keskikesän juhla.
Se kohta kesää, johon ladataan paljon toiveita, odotuksia ja tunnelmia. Kaunis kattaus, mökkisauna, iltanuotio, juhlapöytä ja ehkä vähän kuplivaa. Joillekkin se voi tarkoittaa kosteaa ja osalle jopa erittäin kosteaa juhannusta. Itse olen myös joskus viettänyt todella kosteaa juhannusta, mutta se on jo onneksi kaukana takanapäin.

Kuitenkin kaiken sen juhlahumun keskellä juhannus voi olla myös jotain ihan muuta.
Se voi olla rauhallinen hetki, jolloin saa vihdoin pysähtyä. Voi kuulla omia ajatuksiaan ilman taustahälyä.

Oletko sä pysähtynyt tänä kesänä miettimään, mitä sä ihan oikeasti tarvitset voidaksesi hyvin? Se ei tarkoita mitään suurta elämänmuutosta tai uusia lupauksia.
Ehkä se on vain sitä, että saa olla hetken hiljaa. Kuunnella, huomata, että keho on väsynyt. Että mieli kaipaa tilaa. Että some, kiire ja jatkuva tekeminen on vienyt vähän liikaa.

Moni ajattelee, että juhannuksena kuuluu jaksaa ja osallistua kaikkeen. Mutta entä jos tänä vuonna tekisit toisin?
Entä jos ottaisit yhden päivän, jossa ei ole suunnitelmia?
Entä jos antaisit itsellesi luvan jättää välistä ne jutut, jotka ei enää tunnu omilta?

Hyvinvointi ei aina tarkoita tekemistä. Se voi tarkoittaa juuri sitä, että pysähtyy.
Ottaa tilaa. Tekee vähän vähemmän. Antaa itsensä olla.

Juhannus voi olla myös se hetki, jolloin huomaa jotain olennaista.
Ehkä huomaat olevasi väsyneempi kuin uskalsit myöntää.
Ehkä huomaat, että kaipaat enemmän liikettä tai palautumista.
Ehkä huomaat, että et ole hetkeen kysynyt itseltäsi, miten oikeasti voit.

Nämä hetket ei vaadi toimintaa tai korjaamista. Riittää, että huomaat.
Se on usein enemmän kuin tarpeeksi.

Kun kiire hellittää ja arjen rutiinit hetkeksi katoaa, nousee esiin se, mitä oikeasti kaipaa.
Lepo. Rauha. Luonto. Läsnäolo. Rakkaus.
Se, että voi syödä rauhassa, kävellä ilman päämäärää tai vain istua laiturin nokassa tekemättä mitään.

Mulle hyvinvointi on tänä päivänä juuri tätä. Ei ohjelmia tai pakkoja. Vaan pieniä, omaan oloon sopivia tekoja.
Sellaisia, jotka tuntuvat omilta ja vahvistavat sitä, mitä ihminen jo on. Mökkeilyä, kalastamista ja rentoa yhdessäoloa.

Siksi oon rakentanut 12 kuukauden pysyvän muutoksen valmennuksen niin, että liikkeelle lähdetään just tästä kohdasta.
Hetkestä, jossa kysytään: miten sä voit nyt?
Mitä sä tarvitset enemmän?
Ja mikä voisi olla se pieni ensimmäinen askel sun omassa arjessa?

Jos juhannuksen rauhassa tulee sellainen olo, että kaipaisit jotain erilaista – jotain vähän lempeämpää ja selkeämpää – niin oon täällä sua varten.
Ei tarvitse tietää vielä miten tai milloin. Riittää, että tunnet niin.

Hyvää juhannusta just sulle.
Olkoon se tänä vuonna sellainen juhla, jossa sä saat levätä.
Saada tilaa. Ja ehkä kuulla taas vähän selvemmin, mitä sä oikeasti tarvitset voidaksesi hyvin.

-Maisa