Käytkö lenkillä vaikka sataa tai on paljon pakkasta???

Tällä kertaa tarkastellaan omaa asennetta ulkona vallitsevaa säätä kohtaan.

Liikunta ja liikkuminen on tosi tosi tärkeässä roolissa pysyvässä muutoksessa ja sitä harjoitellaan ja työstetään tässä pysyvän muutoksen valmennuksessa niin, että se tulee helpoksi osaksi sinne omaan arkeen. Se kuitenkaan ei ole kovinkaan helppoa ja vaatii paljon työtä sekä paljon toistoa, että saadaan se sinne arkeen pysyvästi istutettua.

Voi olla että aikaisemmin on ollut ajatuksena sellainen, että jos kesällä sataa vettä, niin ulos en kyllä halua lähteä, se tuntuu epämiellyttävältä ja ankealta. Kaikki tämä negatiivinen ajattelumalli on muokattavissa ja sen voi kääntää suhteellisen helposti päälaelleen eli sinne positiiviseen suuntaan.

Ihan samaa vastaavaa ajatusmallia on myös talvisin, jos sataa lunta tai on loskakelit tai on paukku pakkaset, niin ulkoilu tuntuu epämiellyttävältä. Tässä pätee se sama asia. Asenteen ja ajatuksen pystyy muuttamaan negatiivisesta positiiviseksi. Sitä omaa asennetta onkin hyvä tarkastella ja miettiä, että voisiko omassa asenteessa olla jotain muutettavaa kenties.

Olen itse suhtautunut aikanaan myös negatiivisesti huonolla säällä ulkoiluun ja en ole halunnut ulkoilla vesisateella tai kylmällä ilmalla jne… Vasta kun vuonna 2014 aloitin juoksu harrastuksen ja aloimme mieheni kanssa treenata maratoonille. Seurattiin yhtä tiettyä harjoitusohjelmaa, jossa oli määrättyinä viikonpäivinä lenkit sekä millainen lenkki oli kyseessä. Kun harjoittelu alkoi, ymmärsin hyvin nopeasti sen, että sinne lenkille on lähdettävä säällä kun säällä, jos se kerran lukee kalenterissa.

Siihen loppui mun negatiivinen ajattelu vaikkapa sateella ulkoilusta. Huomasin tosi nopeasti, että itseasiassa sateella lenkkeily on ihan mukavaa ja siitä tulee hyvä olo ja hyvä mieli, kun saa itsensä vietyä ulos, vaikka sataakin. Itse asiassa talvella lumisateessa oli erityisen mukavaa juosta, kun sitten lenkin jälkeen pääsi vaikka lämpimään kylpyyn ja sen jälkeen lämpimät vaatteet päälle ja villasukat jalkaan.

Ymmärsin sen ihan käytännön kokemuksella, että ulkoilu on täysin omasta asenteesta kiinni ja sitä voi tehdä säällä kuin säällä, jos vaan pukeutuu riittävän hyvin ja sään vaatimalla tavalla.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi pakko aloittaa treenaaminen maratoonille. Tämä on vaan mun omakohtainen kokemus ja hyvä esimerkki siitä kuinka se oma ajatus ja asenne voi muuttua.

Nykyään mä nautin siitä, että voi mennä rajummallakin ilmalla ulkoilemaan. Joissain asioissa meidän oma mieli estää hyvän tekemisen ja sitä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, että onko asia näin?

Toki järki on hyvä pitää mukana, sillä jos pakkasta on tosi paljon, niin silloin on järkevämpää tehdä jotain sisäliikuntaa ja vaan käväistä ulkona. Tärkeää olisi kuitenkin joka päivä käydä edes hetken hengittelemässä raitista ilmaa.

Tuleeko sun liikuttua säällä kuin säällä?

Haluaisitko saada liikunnasta säännöllistä ja pysyvää? 

Laita viestiä, niin katsotaan mitä voidaan tehdä.

-Maisa